OSA 2 ­– Miten luoda musiikkielämyksiä kotona lapsen kanssa

MUSIIKKI KIRJOISSA

 

Viime aikoina on kirjoitettu paljon siitä kuinka vähän vanhemmat enää lukee lapsilleen kirjoja. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ääneen lukeminen kehittää lapsen sanavarastoa, tukee emotionaalista kehitystä ja vaikuttaa ratkaisevasti lapsen tulevaan koulumenestykseen ja lukutaitoon (Lähde: Lukukeskus).

Matala kynnys lapsille lukemiseen on ääninäytekirjat! Musiikki kirjoissa on erityisen jännittävää jo pienelle vauvallekin! Nämä opukset saavat lapset samanaikaisesti innostumaan kirjoista ja lukemisesta sekä musiikista. Monta kärpästä siis samalla iskulla!

”Jeejee”-kirja vie Lontooseen rokkaamaan

Yksi kirja meidän perheessä on ollut ehdottomasti ylitse muiden. Poikani osoittaa sitä ja huutaa “Jee”. Yhdellä sivulla hiirikuoro laulaa äänitysstudiossa “yeah” ja se on ilmiselvästi helpoiten muistettava äänipätkä tarinassa. Peku ja rokkibändi (Magali de Huche, suom. Katariina Heilala, Tammi 2016) on mielestäni monessa mielessä täydellinen johdanto kirjoihin ja musiikkiin.

Kuvitus on upean mielikuvituksellista ja värikästä. Hauskan, Lontoossa tapahtuvan bänditarinan siivittämänä kuulemme oikeita rock-musiikkinäytteitä, jolloin monet instrumentit tulevat tutuiksi. Menevät rytmit ja soundit tempaavat poikani jammaamaan ja tanssimaan musiikin mukana. Ja mikä parhainta: musiikkinäytteet pärähtävät soimaan napin painalluksella – ja kaikkihan me tiedämme kuinka lapset rakastavat painella nappeja!

Musiikin lisäksi “Jee-kirjassa” on hauskoja eläinhahmoja, joten monenmoiset nelijalkaiset tulevat tutuiksi ja niiden nimeämistä voi opetella musiikkinäytteiden soidessa. Kirjassa seikkailee mm. kitaristi-hauva (Peku, päähahmo), rumpali-kissa, virtahepo-basisti, seepra-pianisti ja sammakko-steppaajat.

Hiirikuoro studiossa: ”yeah yeah yeah!”

Vaikka kirjan takakannessa mainitaan ikäsuositukseksi 3 vuotta, poikani oli vasta alle vuoden kun aloimme lukea tätä eikä se ole haitannut menoa. Ja vauhti senkuin paranee mitä enemmän tulee ikää. Pitää tosin varautua siihen, että sivuja tulee hiukan revittyä.

Peku-sarjaan kuuluu myös klassisen musiikin esittely (Peku ja Orkesteri, Tammi 2016), joka kuuleman mukaan on yhtä lailla mukaansatempaava ja inspiroiva, mutta sitä meillä ei valitettavasti vielä ole. Itse asiassa olen ymmärtänyt, että nämä kirjat on loppuunmyyty Suomessa, mutta esim. Amazonista niitä voi tilata alkuperäiskielellä ranskaksi, jos se auttaa yhtään. Tai sitten kustantajalle äkkiä viestiä, että kaipaamme suomenkielisiä lisäpainoksia!

Kirjat tanssittavat ja kehittävät musiikkisanastoa

Olemme löytäneet myös muita hyviä äänikirjoja, joissa kuunnellaan ja opetellaan eri soittimia. Poikani mieleen ovat olleet myös hyvinvarustetuista ruokakaupoista löytyneet Äänekkäät Kurkistelukirjat Tööt Tööt ja Tsuu Tsuu (Bonnier Kirjat Oy, 2016), joissa esitellään instrumenttien lisäksi kaikenlaisia leluja ja pehmonalleja.

Poikani musiikillinen sanavarasto on kasvanut vaivattomasti ja nopeasti. Kun hän kuulee telkkarissa tai radiossa rytmivoittoista musiikkia, hän huudahtaa “pumpu, pumpu” (lue: “rumpu”) ja alkaa hytkyillä ja jopa moshailla pitkillä hiuksillaan hevarityyliin. ”Auto” ja ”kitara” olivat ensimmäisiä sanoja, joita hän oppi sanomaan ”äiti” ja ”pappa” -sanojen jälkeen. Lisäksi hän tunnistaa pianon, saksofonin, kontrabasson, tamburiinin, huilun ja monia muita soittimia. Suosittelen siis lämpimästi kirjojen lukemista, ja kirjoja, jotka painottuvat musiikkiin.

Mielelläni kuulisin mitä jännittäviä musiikkipainotteisia kirjoja te olette lukeneet (ja kuunnelleet) kotona? Kommentoikaa 🙂

 

Ilmoittaudu Funky Monkey Club -muskariin!

 

Kaikki kommentit (2)

    Meillä toimii edelleen molempien lasten kanssa kaikki, missä on ääni tai musiikkia, jopa 6-vuotiaalle. Soivat laulukirjat ovat käytössä melkein joka päivä – 3-vuotias kuuntelee Soivaa tuutulaulukirjaa iltaisin nukkumaan mennessä, mutta sen kanssa on se riski, että hän toivoo välillä äidin lopettavan itse laulamisen ja vaihtavan laulukirjaan. 😀 Peku on samoin meillä niin iso suosikki, että molemmat kirjat hajosivat lopulta kappaleiksi…

    Kiitos Ina vinkistä, täytynee tsekata nuo soivat laulukirjat!
    Meilläkin alkaa Peku-kirja olla kohta tuusannuuskana 😀

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *